Afrikassa on hauska matkustaa bussilla. Ikkunasta avautuva maisema on usein runollinen pehmeän vihreissä sävyissään ja tienposkella loikoilevissa joutenolisoissaan. Makkarapuut ja akaasiat tervehtivät levollisen näköisinä havupuihin tottuneita silmiä.

Jos et pidä pahana neljääkymppiä köröttävää linjuria, on valintasi Akamba-linja Nairobista kohti Ugandaa. Kunhan selvität tiesi dösään niin kenialaiset huolehtivat lopusta.Bussin pysähtyessä voit ostaa ikkunasta käsin tikunnokasssa grillattuja maksanpalasia (erittäin maukkaiksi havaitsemiani, vaikka matkalippu varoittaakin ostamasta ventovierailta), käristettyä kanaa, karkkia, kirjavan variaation virvokkeita ja mikä parasta, vaikkapa lääkekuurin sieni-infektioon.

Hassua kyllä, bussiin pyrähtänyt lääkäri saarnasi liikennevaloissa swhahiliksi eri sairauksien kliinisen kuvan - ja päällepäätteeksi tarjosi sopivaa rohtoa käypään hintaan. Sienilääke tuntuu olevan paikallinen hitti, päiväntasaajalla kun on vietävän hyvät oltavat varpainenvälin pikku paholaiselle. Kauppoja syntyi ennen ja jälkeen liikennevalojen.Aina silloin kun linjuri pysähtyy jossain edes lievän sivilisaation keskelle, voi nähdä jo kaukaa kilpailevien kaupustelijoiden lähestyvän lauman. Ja auta armias kun paljastut kalkkilaivan kapteeniksi: tarjoukset tuplaantuvat heti. Msungu eli valkoinen mies bongataan nopeasti likasenkin pleksin läpi ja nenän edessä on tuttu valikoima pähkinöistä tennissukkiin.

Jos joudut matkatessasi ylittämään rajan Itä-Afrikassa, en suosittele kyseenalaistamaan passintarkastajan esittämää hintaa viisumille. Tällä hetkellä minun ja ugandalaisen tullivirkailijan välit lienevät pysyvästi
tulehtuneet, sillä pikkutunneilla provosoidun tivaamaan virkailijalta kirjallista todistusta siitä, että minun todella kuuluu maksaa 20 dollaria.

Auktoriteetin kyseenalaistaminen on Afrikassa useimmiten suuri virhe, niin tässäkin tapauksessa. Selvisin pälkähästä tanskalaisturistien avulla, jotka vippasivat rahat viisumiin. Virkailija oli valmis lähettämään minut jalan Nairobiin.

Ugandasta palatessani rajankäynti on miellyttävämpi kokemus huolimatta siitä että pimeässä kävelin passintarkastuspisteen ohi. Ugandan ja Kenian välissä Malaban ylityspisteellä on sadan metrin kaistale ei-kenenkään-maata, josta lähistön asukkaat ovat tehneet leipäpuunsa. Yritteliäisyyden huippu ovat boda-boda-taksit - polkupyöräkyyti muutaman kymmenen metrin matkalle tarkastuspisteeltä seuraavalle.

"Herra, herra, Ugandan kolikoista banaaneja", tyypillinen afrikkalaispojan ääni sanoo. Jatkan määrätietoista askellustani kohti Keniaa."Herra, herra, Ugandan kolikoista banaaneja",ääni toistaa. Hänen viimeinen mahdollisuutensa.
Hellyn. Ojennan sata Ugandan shillinkiä pojan käteen ja saan vastineeksi makean banaanin.