Miltä tuntuisi varttua perheessä, jossa kukaan ei tiedä tarkkaa ikääsi, sisarustesi lukumäärää ja halaaminenkin olisi kortilla? Näin on asioiden laita monessa Luhya-heimon kodissa Kenian länsipäässä.

Tiedustelin yliopistolla lääketiedettä opiskelevalta Luhya-tytöltä, kuinka perheen sisällä viestitään välittämisestä ja kiintymyksestä."Isä vie minut ihastelemaan shambaa (=peltoa), jossa tarkastelemme kuinka vilja on kasvanut. Mutta emme koskaan halaa. Isää täytyy kunnioittaa, ja vain äidillä on oikeus halata silloin kun lapset eivät näe", Simiyu sanoo.

Luhyat ovat aika epeleitä perheasioissa. Uskomuksen mukaan lapsien tarkkaa lukumäärää ei saa tietää (tai ainakin täytyy teeskennellä, että ei tiedä), muutoin joku lapsista saattaa kuolla. Niinpä sisarparven määrään viitataan epämääräisillä suureilla kuten "useita", "noin kymmenkunta" tai "monta". Yritän tivata Simiyulta tarkempaa lukua, mutta lopullinen tieto asettuu 6-7 veljeen. Hän lupaa tarkistaa asian kun seuraavan kerran käy kotona.

Luhyat eivät ole tarkan numeron ystäviä muutenkaan. Jos kysyt heidän ikäänsä, vastauksena tarjotaan karkeaa ikähaarukkaa, johon Luhya arvioi tippuvansa.
"Olen 21-24-vuotias, mutta saatan olla jopa 27", Simiyu sanoo, toivoen kuitenkin että olisi 23.
"Kun kysyn vanhemmilta, he eivät tiedä tarkkaa ikää. Olen itse yrittänyt päätellä ikäni."
Koska syntymäajoista ei ole turhan tarkkaa tietoa tarjolla, myös kouluun mennään sitten, kun aika tuntuu sopivalta. Simiyun pikkuveli hipsi koulutielle viisivuotiaana, koska halusi mennä. Isä antoi hankkeelle
siunauksensa.
"Menköön", kuului hänen päätösvaltainen ja yksiselitteinen kantansa.

Vaikka perhesuhteiden numeraalisissa kysymyksissä ollaan perin liberaaleja, varsinaiset perheenjäsenten roolit ovat melko tiukat ja perinteikkäät. Patriarkaalisuus leimaa Luhya-perhettä kuten useimpia muitakin
kenialaisperheitä. Miehen ei missään tapauksessa kuulu vaihtaa vaippoja tai pestä pyykkiä. Jotkin asiat ovat täällä puhtaasti naisten hommaa myös uudelle sukupolvelle.
"Kun veljeni menee naimisiin, isä antaa hänelle maata omaa taloa varten. Mutta minun on muutettava mieheni taloon. Ei ole sallittua että mies muuttaisi naisen luokse", muutaman eekkerin itsekin perivä Simiyu sanoo.

Naimisiin meno ei muutenkaan ole kenialaiselle mikään läpihuutojuttu, sillä jokaisessa heimossa morsiamen saa taloonsa vain suorittamalla keskimääräisen kuuden lehmän hinnan tytön vanhemmille. Parikymmpinen Kisii-heimoon kuuluva Duncan kertoo, että maksu on osoitus miehen kiitollisuudesta.
"Sillä tavalla mies kiittää tytön vanhempia huolenpidosta", Duncan sanoo.
Maksulla mies myös korvaa osan tyttären kasvatukseen menneistä kustannuksista. Nykyään lehmien sijasta hyväksytään myös noin 300 euron kiitos käteisenä.