Poliisiratsia pysäyttää Nissanimme, johon kuljettaja on lisätienestin toivossa ahtanut yli sallitun 14 matkustajaa. Lyhyen keskusten aikana kuski työntää jotain poliisin käteen ja pian matka jo jatkuu pitkin
kuoppaista tietä.

Kenia on maailman kärkimaita korruptioasteessaan. Katselin televisiouutisia, jossa katsojia pyydettiin lähetyksen aikana äänestämään josko presidentti Kibakin hallitus on pitänyt itse puhtaat jauhot pussissa
korruption vastaisessa kamppailussa. 90 prosenttia soittajista ajatteli, että hallitus on itse sekaantunut korruptioon.Joka päivä Kenian johtava sanomalehti Nation raportoi jostain korruptioskandaalista, ja mielipidesivut täyttyvät niin ikään kirjoituksista, joissa kenialaiset ilmaisevat turhautumistaan
korruptoituneeseen yhteiskuntaansa.

Korruptio on kaikkien tiedossa ja kokemuksissa, mutta ei silti ota laantuakseen. Korruptiokampanjointi on näkyvästi esillä jopa koomisuuteen asti. Nairobin sosiaaliturvakeskuksen portilla on juhlavasti tulijoita
tervehtivä kirahvinkorkuinen kyltti: "Olet saapunut nyt korruptiovapaalle alueelle."
Moin yliopiston kansliassa on seinällä kenialaisille virastoille tyypillinen juliste, jossa pyöreäposkinen piirretty setä lausuu sormi pystyssä: "Stop. Lopeta korruptio. On sinun oikeutesi tulla palvelluksi.
Ole ystävällinen, äläkä anna lahjusta." Mutta mitä jos en anna?

Koska moottoripyöräkortin suorittaminen on täällä paljon Suomea edullisempaa, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Eldoretin keskustan autokoulu tarjosi motskarikorttia 5000 Kenian shillingillä (n. 50 euroa).
Tiedustelin sitten kuinkahan kauan mahtaa kestää, että pysyvän kortin saa taskuunsa.
"Väliaikaista korttia täytyy ensin pitää kolme kuukautta", ilmoitti
intialaissyntyinen nainen kirjoituspöytänsä takaa.
"Ai niin pitkään", mumisin pettyneenä.
"Mutta onko mitään mahdollisuutta saada korttia nopeammin?" varmistelin.
Nainen vastaa nopeasti odotettuun kysymykseen.
"Kuinka nopeasti tarvitsisin sen?"
"Onnistuisiko kahdessa viikossa?" lausun yllättyneenä asiantilan nopeasta
muutoksesta.
"Ilman ongelmaa. Mutta koska minun täytyy sitä varten lähettää joku Nairobiin hoitamaan asiaa, se maksaa 1000 shillinkiä lisää", nainen selittää ja piirtää samalla 1000 shillinkiä paperille kuin vahvistaakseen viestinsä.
Niinpä. Kolmen kuukauden odottelu lyhenee seteleillä.Kun kerron tapahtumasta opiskelijakollegalleni, hänen kasvoilleen kohoaa tietävä virnistys."Se on korruptiota!" saan kuulla.
Tivaan ystävältäni, kuinka on mahdollista että lahjominen on niin näkyvästi kaikkialla, mutta kukaan ei saa sitä pois. Saan tutun vastauksen, johon on sisäänkirjoitettuna häivähdys luovuttamista.
"Sellaisia ne vaan täällä ovat."