1700 metriä merenpinnan yläpuolella, Viktoria-järven suunnilla sijaitsee Matongon orpokoti, jonka suomalaisnainen Anja-Maija Vanhanen 90-luvulla perusti.

Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen tukema paikka on juuri sellainen kuin voisi kuvitellakin: ensimmäisenä silmiin pistävät yksinkertaiset ruskeanvivahtavat rakennukset ja suuret, syvän vihreät ja vahapintaiset
päiväntasaajan kasvit.

Pihalla vastaan tulee joukko lyhyttukkaisia kenialaisia lapsia. (Tavan mukaan lasten hiukset leikataan kokonaan pois aika ajoin.) Asuna useimmilla on yllään käytössä kulunut college-paita, shortsit ja pihamaan pölyssä uitetut varpaat. Vierailija saa iloisen vastaanoton tummasilmäisiltä lapsilta, jotka kenialaisen jälkikasvun tapaan jaksavat aina kuorossa kysyä afrikkalaisittain murtaen: "Mitä kuuluu? Mitä kuluu?"

Tervehdykset kaikuvat stereona alueella, jossa Kenian AIDS-kuolleisuus on kärkiluokkaa. Lähimmässä suuressa kaupungissa Kisumussa joka kolmas asukki on hiv-kantaja. Kun äiti ja isä kuolevat AIDSiin, jäljelle jäävät lapset joille ei aina löydy sukulaista huoltajaksi. (Afrikkalainen sosiaaliturva pelaa
veriperiaatteella: sukulaisia autetaan, jos pystytään.)

"Täällä Kisii-heimon alueella melkein joka toisessa vastaantulevassa majassa on joku kuollut AIDSiin. Tuolla äiti, tuolla isä ja tuolla jonkun lapsi", Matongossa lähettinä AIDS-orpoja auttava Antti Saarenketo kertoo.

Jollain lailla kurjuus ja köyhyys on maailmalla opittu liittämään Afrikkaan. Mantereen kärsivät lapset ovat tämän planeetan epäoikeudenmukaisuuden symboli.Ja lapsia Afrikassa riittää. Keniassa syntyvyys on moninkertainen nopeasti ikääntyvään Suomeen verrattuna. Maaseudulla liikkuessa vastaan tulee
kouluja ja koululaisia tuon tuosta, myös paikoissa joissa ei heti arvaisi kenenkään asuvan.

Koska kenialainen elää keskimäärin 45-vuotiaaksi, on 35-miljoonainen kansa sanalla sanoen nuorta.
Lapsiperhe edustaa kenialaiselle perinteitä, kulttuurista identiteettiä ja usein myös taivalluksen tarkoitusta. Tätä ajatusta vasten tuntuu kummalta, että perhesuhteet ja traditiot ovat useimmiten suurin murheenkryyni ja tragedioiden aiheuttaja.
"Jos Kisii kuolee ja jälkeen jää vaimo, perinteen mukaan vaimo siirtyy kuolleen miehen veljelle. Tällä lailla AIDS on saanut vahvan otteen Kisiiden keskuudessa", Saarenketo sanoo.

Uskottomuuskin on iso ongelma, josta kämppikseni lausuu seuraavaa:"Kisiit harrastavat seksiä hyvin vapaasti. Esimerkiksi kalastajat ovat hyödyntäneet aseemaansa suhteessa jälleenmyyjiinsä, jotka ovat naisia. Ilman seksiä he eivät suostuneet myymään kalaa", Frank Odari kertoo.

Kaukana kaupungeista ja kalastajista, Matongon rinteillä on ollut taas tavallinen päivä. Anton, Silas, Esau, Ketaya ja Diana (ja kaksikymmentä muuta) ovat käyneet koulussa tai päiväkerhossa ja palanneet kotiinsa pitkin punertavahiekkaista tietä. Matongon poppoolle ei ole tarpeeksi sylejä. Uskollisesti seitsemän aikaan laskeutuva hämärä kätkee vuoristoisen orpokodin omaan huomaansa.